Viime yön en viitsi nukkua, piirränpäs blogiin jotain- kuva.

Se kertoo mun elämästä. Aloitin uuen koulun, Kankaanpään opiston, jossa käyn toukokuuhun asti hyvinvointikäsityö-linjaa. Jee! Oon vääntänyt siellä kaikkee shittii, tähän mennessä afrikkalaista naamiota emalikoristein, värjännyt vähän liikaa kankaita (suuri intohimoni), aloittanut virkkaamaan mattoa värjätystä lakanasta (kyllä, haluan maton joten teen sen vaikeimman kautta!), tehnyt pirtanauhaa ja  vääntänyt savesta pari kuppia ja soivia linnuntapaisia. Käsitöitä. Addiktoivaa.

Ja muutan uuteen kämppään, kolmikymmenneliöiseen yksiöön. Ekaan yksiööni, ikinä. Viikonloppuna. Luulen että kuolen yksinäisyyteen, joten kaikki vaan käymään sinne, pliis. Mulla on joku hämmentävä sisustusvimma uuteen kämppään. Kierrätysmateriaaleista, tietenkin. Paitsi ostin tämmösen.

Jee Haavisto.

Vähän liikaa linkkejä. Lisäksi tuntuu että mulla on vähän liikaa taas tekemistä, plus oman mielenterveyteni hoito, toivottavasti en sekoa kaiken alle. 

  Huomenna ehkä jotain muuta, ennenkuin tulen mökkihöperöksi. Bloginkin päivitän vain, että olisi jotain tekemistä D:

Mutta! Oltiin ystävätteren kanssa joulu Azoreilla! Tuolla Sao Miguel-saarella ja pääasiassa Ponta Delgadassa.

Mulla oli filmikamera mukana:

Vuokrattiin auto yhdeksi päiväksi ja nähtiin

luontoa no on tuolla kyläkin keskellä kraateria

hylätty viiden tähden hotelli

mukava lämmin vesiputous

nii ja oli paljon graffiteja, hienoja

luomuananaksia käytiin kattoon vuokrapyörillä, tää taitaa olla mun lempikuva

Kuvien rappioromanttinen tummuus ei johdu photosoppikäsittelyistä, vaan vääränlaisesta (talvioloihin tarkoitetusta?) filmistä. Ystävättärellä oli sentään digikamera mukana, siinä oli vähän järkevämpiä kuvia. 

KUVITUSASIA VALMIS ON! 

Viimein!!!! Tää viikko on ollut ihan karmea. Kello 9-16 alastonmallius, klo 17-> armoton piirtämysmaksimus. Mutta malleus oli kivaa! 

Sain Arilta piirroksen, joka oli jäänyt kesken. Kaunis olen.  

Niin ja niille, jotka ei tiedä mun elämästä mitään: toi kuvitushomma oli edelleen romanilapsille suunnattua kielenoppimismateriaalia. 

Kasa sitä. Oon niin voitonriemuinen tällä hetkellä että levittelin kaikki tussatut kuvani vain, että saisin hienon kuvan...

Rika. Tää on sulle. Rika teki rastoja, nyt osa on mulla päässä. Punaiset ja pidempi pinkki. Niitä oli myös vaaleanvihreitä, oransseja, keltaisia, tummansinisiä. Ainakin. Näyttääpäs mun päänahka karmealta.

Ai niin, mun pitäis pakata kun lähen huomenna pariksi viikoksi Azoriteille, kotikotiin ja uudenvuodenviettoon Loimaalle (oliko se Loimaa? Ihan sama.). 

Sunnuntaipiirtelyä ja töiden välttelyä, ah. Oli niin kivvaa että ajattelin olla yliaktiivinen ja päivittää blogin, vaikka kuukautta ei ole mennytkään edellisestä päivityksestä, halleluja!

Itseasiassa tämä on vasta ensimmäinen sivu kahdesta tai kolmesta (en tiedä vielä, en ole piirtänyt niitä, höhöö). Mulle on niin tyypillistä tehdä eka sivu täysin valmiiksi ja sitten unohtaa koko juttu.

Jos tästä tulisi nyt tällainen kovin jännittävä jatkokertomus?

Hahmottelin ja väritin oikealla, tussasin vasemmalla. Vettä roiskittu päälle että vesiliukoinen tussi leviäis vähän. Tausta yhdistetty tekeleeseen koneella.

Eli olen onnistunut jossain! <3 

Viikonlopun tunnelmia:

Jep. Jee. 

Mä en vaan ossaa piirtää kun on paha olo, siksi kai tuo edellinen päivityskin oli valokuvista.

Kuva Empulta.

Tehtiin elokuussa viikon reissu Oulusta Ranuan Rovaniemen, Saariselän öö Utsjoen kautta päiväreissulle Norjaan Vesisaareen. Viime kesänä kierrettiin Etelä/Keski-Suomea, nyt oli vuorossa pohojonen! 

Kysyin matkatovereiltani (meitä oli yhteensä seitsemän, hiukan ahdasta välillä) haluaisivatko he tehhä mulle rastat ja kiinnittää niihin villajatkeet matkan aikana. Kyllä ne halus! 

Aloitettiin Rovaniemellä Saramanin kotikotona laittamalla mun päähän permanenttiaineet muutaman tunnin ajaksi. Ei vaikutusta mun vahvaan tukkaan. Homma jäätyi joksikin aikaa sitten, koska pelkkä kammalla takutus ei saanut mun tukkaa rastoittumaan kunnolla.

Tarvittiin huovutusneulaa rastojen tiivistämiseen, mutta mistäs sellaisen taiot pohjoisessa? 

Kuva Emulta.

Vesisaari koitui pelastukseksi, sillä sieltä löytyi vahingossa pikkupikku käsityöliike jossa oli huovutusneuloja ja suostui myymään vieläpä euroilla sen! Päiväreissu Norjassa vietettiin pääosin tällä rannalla. Kuva Empulta.

Kuva Empulta.

Kuva Emulta.

Tukka kumiponnareilla jaettu rastaosioihin. Kuva Empulta.

Takaisin sivistyksen parissa Torniossa/Haaparannassa, ja viimeinen ilta yhdessä! Meillä oli kolme huovutusneulaa, joten kolme tyttöä oli kiinni mun päässä. Tässä vaiheessa sattui tosi paljon, tuntui että hiuksia kiskotaan yksitellen irti päänahasta noin sata kertaa sekunnissa. Kuva Empulta.

Samana iltana se olikin vaaalmissss tukka! Kuvattu automme sisällä, se oli meiän koti viikon ajan. Kuva Madelta.

Olen ikikiitollinen teille ihanille ensinnäkin mun tukasta, näistä kuvista (kiitos kuvaajille, mullahan ei kameraa ollut mukana) ja ylinpäätään koko saakelin reissusta!

Haastetta haastetta, eli kirjoneulontaa ihihii. 

Mulla on nuissa neulomisjutuissa aina se ongelma että mulla on ideoita vaikka muille jakaa, ja useimmiten saadessani sellaisen alan innokkaasti sitä toteuttamaan. Mutta ne jää aina kesken.

Ajattelin että jos laitan bloggeroiseen lupaukseni ettei tämä jää kesken niin se EI jäis kesken.

Hitto neulominen tuntuu hyvältä pitkästä aikaa.

Haa, kamerassa on akkua! Meiän keittiö, pöydällä ruokaa. Seinä koristeltu kämppiksen kanssa aina pikkuhiljaa. Suihku vasemmalla, ovelasti verhon alla. 

Lähikuva pienen pienestä hihanalusta, joka toivottavasti kasvaa täyteen mittaansa lähiviikkojen aikana.

Ja sitten pitäisi tehdä toinen. Ei varmaankaan tule samanlaista siitä, koska teen tämän jämälangoista, joita mulla ei ole aikomusta ostaa lisää.

Jee, ihan päivityspäivitys. Piirsin ihan blögiä varten! Melkein väritin! Huomatkaa ensimmäisen ruudun vesivärisössö, joka muuttui mustaksi kun en kestänyt sen violetinpinkkiä väriä ja skannasin mustavalkoisena. Höhöö. 

Eilen katsoin Mielen salattu voima- sarjan kolmannen jakson yleareenasta (http://areena.yle.fi/video/1316721102049). Siellä oli haastateltavana rajakokemuksista aivan ihastuttava leidi, joka sokeudestaan huolimatta kantaa itseään kauniisti ja pukeutuu ihanaan mekkoon yhteensopivine koruineen. Mun idoli. Lastentusseilla ja copikkeleilla väritetty sörsseli, piirsin tän yöllä kynttilöiden valossa.

En yleensä piirrä ihmisten kasvoja kun piirrän mallista, tuntuu että se vie liikaa huomiota muun piirtämiseltä. Halusin kuitenkin värittää tämän joten...

Akvarelli, valkoinen geelikynä, vedenkestämätön kynä.

 Emman päiväkirjaan tuntojen purkamista!

Keskiviikkona hyvä ystäväni ilmoitti ettei halua nähdä minua.

Torstaina sain tietää että minulta loppuu lauantaina työt.

Onkohan mulla mennyt jotenkin liian hyvin ja nyt kaikki putoaa niskaan? 

Katsaus vielä omaan päiväkirjaan. 

Niin joo, mulla on villarastat. Ne voi piirtää lonkeroina.